Toistaiseksi viimeinen korukorjaus

Heipähei! Hirmu pitkä aika on hurahtanut. Viime aikoina olen lähinnä korjaillut koruja ja pitänyt inspiraatiotaukoa. Tauko onkin tuottanut vihdoin hedelmää; kerrassaan sormet syyhyää päästä vääntelemään hopeaa ja se kiillotusrumpukin on varmaan nyt vihdoin hankittava.

No, tässä mentorilleni tehty koru. Tuo ranneke on vanha kello, joka ei enää toiminut ja jossa oli muutenkin liian pienet viisarit käyttäjälleen. Otin siis kello-osion irti ja tein hopeasavesta ovaalin muotoisen amuletin, jonka sitten pakotin kuperaksi ja taoin lommoiseksi. Sitten vielä patinoin siten, että patina jäi hieman sinertäväksi. Toiselle puolelle kuvioin käyttäjän nimikirjaimet suunnittelemallani monogrammilla. Tuo patinoinnin väri sopii hyvin lapis azuli -kiven täplikkyyteen, vaikka onkin aika harmaa.

Korujen korjausta

Viime aikoina olen keskittynyt korujen korjaamiseen. Osa on hyvin helppo korjata, osan nykertämisessä menee reilusti aikaa. Varsinkin uudelleen pujotettavat helmi- ja luonnonmateriaalikorut ovat varsin kinkkisiä, materiaalit kun haurastuvat käytössä ja niihin on alunperin saatettu käyttää varsin epäilyttäviä nauhamateriaaleja, mm. siimaa, jota ei kyllä koruissa mielestäni pitäisi käyttää. Siima on vaikea solmittava ja käytössä haurastuva: varsinkin kivihelmet tekevät siihen loven hyvin nopeasti.

Suuria onnistumisen tunteita on tullut materiaalien kierrättämisestä alkuperäisestä varsin poikkeavaan tarkoitukseen: esimerkiksi parista korvakoruissa olleesta puolipallon muotoisesta meripihkapyörylästä voi askarrella näyttävän lukon pallokoristeen toiseen koruun.

Usein noissa vanhemmissa koruissa on myös käytetty liimaa, joka on sitten ajan kuluessa haurastunut. Entiset rippeet pois ja uutta liimaa tilalle, niin kivet taas pysyvät korvakorupohjissa. Tein myös rukoisnauhasta kauniin kaulakorun: käyttäjä tahtoi vain riipuksen ilman ristiä ja muita uskonnollisia symboleita, joten otin ne pois ja laitoin vielä riipukseksi saman sävyisen kiven. Rukousnauhan muoto on todella kaunis ja tuo riipuksen kiven upeasti esille.

Poseeraava linkitetty hopeasormus

Hei vaan! Viikonloppu meni ihanasti mökillä lepäillessä. Jotain sentään vähän näpersin: viimeistelin tämän tuplatelaketjukorun, jonka aloitin viime viikon hopeakorukurssilla. Korussa on kolmen eri kokoisia toisiinsa linkitettyjä 1 mm:n hopealangasta tehtyjä renkuloita. Ketju oli aika työlästä tehdä, joten ajattelin aloittaa pienestä: siitä tuli aika näyttävä sormus. Tässä muutama kuva sormuksesta ja samalla ihania kevätfiiliksiä metsän siimeksessä :).

Rinta-/kaulakoru hopealevystä

Tässä pari hopeakurssilla tekemääni korua, joita voi pitää joko rintakoruina tai nauhassa. Juotan vielä korujen taakse pari lenkkiä, jotta ne voi pujottaa joko hakaneulaan tai ripustaa ketjuun. nämä oli todella helppo tehdä oikeilla työkaluilla: ensin leikattiin hopealevystä pyörylä, se kuvioitiin itse kukkalangasta tehdyllä muotilla (minä tein neliapilan, joka menee myös perhosesta :) ja sen jälkeen hopealevylle annettiin kupera muoto siihen tarkoitetulla työkalulla. Yhteensä ehkä tunnin homma. Näitä ei vielä ole kiillotettu eli väri ja kiilto ei vielä ole niin kaunis kuin siitä tulee rummutuksen jälkeen. Rummutus myös tekee korusta kestävämmän.

Hopeakorukurssin antia: muinaiskääty ja taotusta hopealangasta tehty kaulakoru

Olin juuri parin päivän hopeankäsittelyn erikoiskurssilla ja täytyy sanoa, että oli kyllä antoisin kurssi ikinä! Opin tekemään hopealangasta renkaita, joista voi punoa vaikka minkälaisia käätyjä, juottamaan ja sulattamaan hopeaa. Lisäksi opin monia hopean muokkaustekniikoita: takomisen, muottiin puristamisen, muotilla leikkaamisen, kuvioimisen kukkalangalla sekä hopean kiillotustekniikoita. Aivan upea kurssi! Tässä pari valmista kaulaketjua. Ensimmäinen koskaan tekemäni muinaiskääty, jossa säästin vähän hopeaa punomalla takaosaan vain 1 x 2 rengasta (edessä tietysti 2 x 2).



Tämä toisen tuottaminen olikin sitten hieman ruumiillisempaa työtä. Ensin veivataan 2 mm:n hopea isolla kammella spiraaliksi, sahataan rinkuloiksi, rinkulat juotetaan yhteen ja hapotetaan, sitten ne muotoillaan ovaaleiksi ja ovaalit taotaan litteiksi vielä yksi kerrallaan erilaisilla vasaroilla. Sitten liitetään taotut osat toisiinsa 2 mm:n puolipyöreäksi valssatulla hopealangalla, joka muotoillaan ja sahataan oikean kokoiseksi. Lopuksi taoin vielä tapin tappilukkoon ja linkitin sen muutamalla hopearenkaalla korun toiseen päähän. Pariksi tunniksi rumpuun kiillottumaan ja voila: näyttävä kaulakoru on valmis. Meni muutama tunti... :)



Parin päivän kurssin jälkeen olinkin aika puhki ja uni maistui monen tunnin hopean sahaamisen ja muotoilun jälkeen. Aivan mahtava kurssi! Tahtoo lisää!! Ja tältä muuten näytti hopeamuotoilijan työpiste. Työtavat ja työtilat muistuttavat muutenkin huomattavasti enemmän autokorjaamoa kuin kultakauppaa... :)

Rannerenkaita kvartsista ja mustasta kivestä

Tein muutamia rannekorukokeiluja Ninnulta saamani ihanan kirjan innoittamana. Kumma kyllä, niistä tulee ensimmäisellä yrittämällä aina liian isoja tai pieniä. Tässä nyt muutama, joista ensimmäinen jopa oikean kokoinen ja tämän hetkinen suosikki :). Tästä ensimmäisestä meni läpinäkyvä vuorihopealukko rikki, kun jäi kiinni johonkin ja tippui maahan. Tästä viisastuneena nyt siis takaisin perinteisissä hopealukoissa.



Tässä vähän tummempi malli kristallilukolla. Tätä täytyy vähän isontaa.



Sitten viimeinen, jossa perinteisempi tappilukko. Kyllä nuo swarowskit vaan kummasti luovat eloa näihin koruihin, tähänkin taidan vaihtaa jotkut värikkäät biconet kvartsihelmien väliin.


Tämä taas on tehty minikangaspuilla siimaan. Lukko puuttuu vielä, pitäisi löytää hopeinen ainakin nelirivinen.

Korvikset lapis lazuli -kivisiruista

Jahah, hetki on mennyt kun on tullut blogia päiviteltyä. Mutta hommat ovat jatkuneet samaan malliin :). Kaikkea uutta ihanaa olen oppinut viimeisen parin päivän aikana, mutta siitä vähän enemmän myöhemmin. Tässä mentorilleni kiitokseksi tehdyt korvakorut. Materiaalina valmiit korvakorupohjat, metallilanka ja lapis lazuli -kivisirut. Nämä ovat kyllä niin painavat, etten tiedä pystyykö niitä pitämään :D.

Helminauhoja ja hopeasormus

Heipähei!

Niin meni pääsiäisloma että humahti! Oli kyllä mukavaa kun oli kunnolla aikaa taiteilla korujakin pitkästä aikaa! Siispä tässä tuotoksia.

Sarja hematiittikoruja, kivet toin Mauritiukselta. tein kaksirivisen rannekorun, jossa on irrotettava riipus sekä kahdet helmet: toiset pienellä välihelmellä ja toiset erikokoisista helmistä. Molemmat ovat todella laadukkaan näköisiä, hematiitissä on niin kaunis tuo metallinhohto. Ketjuissa on sipulin näköiset pallolukot ja rannekorussa kaksirivinen hopealukko, joka liukuu auki.


Sitten pitkulaisista makeanvedenhelmistä tehty kaulakoru, jossa on sudenkorentotappilukko. En muista, mistä tuo lukko on, mutta niitäkin täytyy hankkia lisää, jos vaikka tekisi samaan sarjaan rannekorun.

Tein myös hopeakokeiluja ja tässä tähän asti mielestäni ainoa kunnolla onnistunut: hopeasormus, jonka päät muodostavat silmän mallisen reiän. Sormuksesta tulee jotenkin mieleen muinainen egypti ja faaraon kajalit. Egypti on ollutkin kovasti näissä hopeahommissa innoittajana. Tilasin muutaman hauskan leimasimen jenkeistä, kovasti odotan, milloin saapuvat, sitten tulee vähän sormuksissakin sarjatuotantoa..!
Kivaa viikonalkua!

Koru valkoisesta helmiäisestä ja lasiputkihelmistä

Tämä menee synttärilahjaksi. Helmet ovat aika spesööl, ne on tuotu lomamatkalta Mauritiukselta asti. Välihelmiksi laitoin ensin myös makeanvedenhelmiä, mutta meni vähän rauhattoman näköiseksi. Yksinkertainen on kaunista :). Muutin myös korun mallin T-kirjainta muistuttavaksi, niin lituskaiset osat pysyvät kauniimmin oikein päin. Aiemmin tämä oli hyvin pitkä roikkuva peruskoru, mutta ei oikein näyttänyt käytännölliseltä. Nyt laitoin malliin irrotettavan riipuksen eli koru on kerrassaan muuntautumiskykyinen.



Hyvää synttäriä, Annie, saat kohta postia :).

Sormus hopeasavesta

Löysin Hobbookista jännän kirjan, jossa näytettiin, miten hopeasavesta (jolla ei sinänsä ole mitään tekemistä saven kanssa, se on jauhettua hopeaa, jossa on hieman myrkytöntä sidosainetta ja vettä) muotoillaan erilaisia koruja. Massaa muotoillaan, se kuivataan, viimeistellään ja poltetaan. Lopuksi koru vielä kiillotetaan ja voila, tuloksena on täyttä hopeaa oleva koru. Eli siis puhtaampaa hopeaa kuin se tuttu ja turvallinen sterling 925! Hopeasaven idea on, että se orgaaninen aina, joka pitää tahnan yhdessä, poltetaan pois ja lopputuotteeksi jää vain hopeaa. Eli jos et ole seppä syntyessäsi etkä koulutukseltasi, tässä on hyvä keino tehdä hopeasepän töitä ilman pitkää koulutusta ja metallipajaa.

Sitten sormuksen aiheeseen. Olen teinistä lähtien halunnut scarab:n eli suomeksi no, sittisontiasta kuvaavan rintarossin. Tällä tietysti on hieman juhlallisempikin selitys, eli tämä kiinnostus juontaa juurensa muinainen Egypti -innostuksesta. Tuolloin tätä koppakuoriaista pidettiin auringon jumalana ja se edusti egyptiläisille ikuista elämää. Ja onhan ne aika hienoaja pörriäisiä muutenkin :). Tämä olisi kiva vielä emaloida, mutta taidan tehdä sen vasta rintarossille, tuo on kivan näköinen ihan hopeisenakin. Silminä zirkoniat.



Yllättävän aikaavievää oli tämän massan muotoilu, tämän hopeasormuksen (ja riipuksen, jota en näytä ;) tekemiseen meni reilut 6 tuntia. Lisää tietoa hopeasavesta ja sen työstämisestä: www.hopeasavi.fi. Tätä puuhastellessa kyllä meni sunnuntai vikkelään ja tulos oli jo kotimatkalla sormessa nähtävillä :).