Toistaiseksi viimeinen korukorjaus

Heipähei! Hirmu pitkä aika on hurahtanut. Viime aikoina olen lähinnä korjaillut koruja ja pitänyt inspiraatiotaukoa. Tauko onkin tuottanut vihdoin hedelmää; kerrassaan sormet syyhyää päästä vääntelemään hopeaa ja se kiillotusrumpukin on varmaan nyt vihdoin hankittava.

No, tässä mentorilleni tehty koru. Tuo ranneke on vanha kello, joka ei enää toiminut ja jossa oli muutenkin liian pienet viisarit käyttäjälleen. Otin siis kello-osion irti ja tein hopeasavesta ovaalin muotoisen amuletin, jonka sitten pakotin kuperaksi ja taoin lommoiseksi. Sitten vielä patinoin siten, että patina jäi hieman sinertäväksi. Toiselle puolelle kuvioin käyttäjän nimikirjaimet suunnittelemallani monogrammilla. Tuo patinoinnin väri sopii hyvin lapis azuli -kiven täplikkyyteen, vaikka onkin aika harmaa.

Korujen korjausta

Viime aikoina olen keskittynyt korujen korjaamiseen. Osa on hyvin helppo korjata, osan nykertämisessä menee reilusti aikaa. Varsinkin uudelleen pujotettavat helmi- ja luonnonmateriaalikorut ovat varsin kinkkisiä, materiaalit kun haurastuvat käytössä ja niihin on alunperin saatettu käyttää varsin epäilyttäviä nauhamateriaaleja, mm. siimaa, jota ei kyllä koruissa mielestäni pitäisi käyttää. Siima on vaikea solmittava ja käytössä haurastuva: varsinkin kivihelmet tekevät siihen loven hyvin nopeasti.

Suuria onnistumisen tunteita on tullut materiaalien kierrättämisestä alkuperäisestä varsin poikkeavaan tarkoitukseen: esimerkiksi parista korvakoruissa olleesta puolipallon muotoisesta meripihkapyörylästä voi askarrella näyttävän lukon pallokoristeen toiseen koruun.

Usein noissa vanhemmissa koruissa on myös käytetty liimaa, joka on sitten ajan kuluessa haurastunut. Entiset rippeet pois ja uutta liimaa tilalle, niin kivet taas pysyvät korvakorupohjissa. Tein myös rukoisnauhasta kauniin kaulakorun: käyttäjä tahtoi vain riipuksen ilman ristiä ja muita uskonnollisia symboleita, joten otin ne pois ja laitoin vielä riipukseksi saman sävyisen kiven. Rukousnauhan muoto on todella kaunis ja tuo riipuksen kiven upeasti esille.

Poseeraava linkitetty hopeasormus

Hei vaan! Viikonloppu meni ihanasti mökillä lepäillessä. Jotain sentään vähän näpersin: viimeistelin tämän tuplatelaketjukorun, jonka aloitin viime viikon hopeakorukurssilla. Korussa on kolmen eri kokoisia toisiinsa linkitettyjä 1 mm:n hopealangasta tehtyjä renkuloita. Ketju oli aika työlästä tehdä, joten ajattelin aloittaa pienestä: siitä tuli aika näyttävä sormus. Tässä muutama kuva sormuksesta ja samalla ihania kevätfiiliksiä metsän siimeksessä :).

Rinta-/kaulakoru hopealevystä

Tässä pari hopeakurssilla tekemääni korua, joita voi pitää joko rintakoruina tai nauhassa. Juotan vielä korujen taakse pari lenkkiä, jotta ne voi pujottaa joko hakaneulaan tai ripustaa ketjuun. nämä oli todella helppo tehdä oikeilla työkaluilla: ensin leikattiin hopealevystä pyörylä, se kuvioitiin itse kukkalangasta tehdyllä muotilla (minä tein neliapilan, joka menee myös perhosesta :) ja sen jälkeen hopealevylle annettiin kupera muoto siihen tarkoitetulla työkalulla. Yhteensä ehkä tunnin homma. Näitä ei vielä ole kiillotettu eli väri ja kiilto ei vielä ole niin kaunis kuin siitä tulee rummutuksen jälkeen. Rummutus myös tekee korusta kestävämmän.

Hopeakorukurssin antia: muinaiskääty ja taotusta hopealangasta tehty kaulakoru

Olin juuri parin päivän hopeankäsittelyn erikoiskurssilla ja täytyy sanoa, että oli kyllä antoisin kurssi ikinä! Opin tekemään hopealangasta renkaita, joista voi punoa vaikka minkälaisia käätyjä, juottamaan ja sulattamaan hopeaa. Lisäksi opin monia hopean muokkaustekniikoita: takomisen, muottiin puristamisen, muotilla leikkaamisen, kuvioimisen kukkalangalla sekä hopean kiillotustekniikoita. Aivan upea kurssi! Tässä pari valmista kaulaketjua. Ensimmäinen koskaan tekemäni muinaiskääty, jossa säästin vähän hopeaa punomalla takaosaan vain 1 x 2 rengasta (edessä tietysti 2 x 2).



Tämä toisen tuottaminen olikin sitten hieman ruumiillisempaa työtä. Ensin veivataan 2 mm:n hopea isolla kammella spiraaliksi, sahataan rinkuloiksi, rinkulat juotetaan yhteen ja hapotetaan, sitten ne muotoillaan ovaaleiksi ja ovaalit taotaan litteiksi vielä yksi kerrallaan erilaisilla vasaroilla. Sitten liitetään taotut osat toisiinsa 2 mm:n puolipyöreäksi valssatulla hopealangalla, joka muotoillaan ja sahataan oikean kokoiseksi. Lopuksi taoin vielä tapin tappilukkoon ja linkitin sen muutamalla hopearenkaalla korun toiseen päähän. Pariksi tunniksi rumpuun kiillottumaan ja voila: näyttävä kaulakoru on valmis. Meni muutama tunti... :)



Parin päivän kurssin jälkeen olinkin aika puhki ja uni maistui monen tunnin hopean sahaamisen ja muotoilun jälkeen. Aivan mahtava kurssi! Tahtoo lisää!! Ja tältä muuten näytti hopeamuotoilijan työpiste. Työtavat ja työtilat muistuttavat muutenkin huomattavasti enemmän autokorjaamoa kuin kultakauppaa... :)

Rannerenkaita kvartsista ja mustasta kivestä

Tein muutamia rannekorukokeiluja Ninnulta saamani ihanan kirjan innoittamana. Kumma kyllä, niistä tulee ensimmäisellä yrittämällä aina liian isoja tai pieniä. Tässä nyt muutama, joista ensimmäinen jopa oikean kokoinen ja tämän hetkinen suosikki :). Tästä ensimmäisestä meni läpinäkyvä vuorihopealukko rikki, kun jäi kiinni johonkin ja tippui maahan. Tästä viisastuneena nyt siis takaisin perinteisissä hopealukoissa.



Tässä vähän tummempi malli kristallilukolla. Tätä täytyy vähän isontaa.



Sitten viimeinen, jossa perinteisempi tappilukko. Kyllä nuo swarowskit vaan kummasti luovat eloa näihin koruihin, tähänkin taidan vaihtaa jotkut värikkäät biconet kvartsihelmien väliin.


Tämä taas on tehty minikangaspuilla siimaan. Lukko puuttuu vielä, pitäisi löytää hopeinen ainakin nelirivinen.

Korvikset lapis lazuli -kivisiruista

Jahah, hetki on mennyt kun on tullut blogia päiviteltyä. Mutta hommat ovat jatkuneet samaan malliin :). Kaikkea uutta ihanaa olen oppinut viimeisen parin päivän aikana, mutta siitä vähän enemmän myöhemmin. Tässä mentorilleni kiitokseksi tehdyt korvakorut. Materiaalina valmiit korvakorupohjat, metallilanka ja lapis lazuli -kivisirut. Nämä ovat kyllä niin painavat, etten tiedä pystyykö niitä pitämään :D.

Helminauhoja ja hopeasormus

Heipähei!

Niin meni pääsiäisloma että humahti! Oli kyllä mukavaa kun oli kunnolla aikaa taiteilla korujakin pitkästä aikaa! Siispä tässä tuotoksia.

Sarja hematiittikoruja, kivet toin Mauritiukselta. tein kaksirivisen rannekorun, jossa on irrotettava riipus sekä kahdet helmet: toiset pienellä välihelmellä ja toiset erikokoisista helmistä. Molemmat ovat todella laadukkaan näköisiä, hematiitissä on niin kaunis tuo metallinhohto. Ketjuissa on sipulin näköiset pallolukot ja rannekorussa kaksirivinen hopealukko, joka liukuu auki.


Sitten pitkulaisista makeanvedenhelmistä tehty kaulakoru, jossa on sudenkorentotappilukko. En muista, mistä tuo lukko on, mutta niitäkin täytyy hankkia lisää, jos vaikka tekisi samaan sarjaan rannekorun.

Tein myös hopeakokeiluja ja tässä tähän asti mielestäni ainoa kunnolla onnistunut: hopeasormus, jonka päät muodostavat silmän mallisen reiän. Sormuksesta tulee jotenkin mieleen muinainen egypti ja faaraon kajalit. Egypti on ollutkin kovasti näissä hopeahommissa innoittajana. Tilasin muutaman hauskan leimasimen jenkeistä, kovasti odotan, milloin saapuvat, sitten tulee vähän sormuksissakin sarjatuotantoa..!
Kivaa viikonalkua!

Koru valkoisesta helmiäisestä ja lasiputkihelmistä

Tämä menee synttärilahjaksi. Helmet ovat aika spesööl, ne on tuotu lomamatkalta Mauritiukselta asti. Välihelmiksi laitoin ensin myös makeanvedenhelmiä, mutta meni vähän rauhattoman näköiseksi. Yksinkertainen on kaunista :). Muutin myös korun mallin T-kirjainta muistuttavaksi, niin lituskaiset osat pysyvät kauniimmin oikein päin. Aiemmin tämä oli hyvin pitkä roikkuva peruskoru, mutta ei oikein näyttänyt käytännölliseltä. Nyt laitoin malliin irrotettavan riipuksen eli koru on kerrassaan muuntautumiskykyinen.



Hyvää synttäriä, Annie, saat kohta postia :).

Sormus hopeasavesta

Löysin Hobbookista jännän kirjan, jossa näytettiin, miten hopeasavesta (jolla ei sinänsä ole mitään tekemistä saven kanssa, se on jauhettua hopeaa, jossa on hieman myrkytöntä sidosainetta ja vettä) muotoillaan erilaisia koruja. Massaa muotoillaan, se kuivataan, viimeistellään ja poltetaan. Lopuksi koru vielä kiillotetaan ja voila, tuloksena on täyttä hopeaa oleva koru. Eli siis puhtaampaa hopeaa kuin se tuttu ja turvallinen sterling 925! Hopeasaven idea on, että se orgaaninen aina, joka pitää tahnan yhdessä, poltetaan pois ja lopputuotteeksi jää vain hopeaa. Eli jos et ole seppä syntyessäsi etkä koulutukseltasi, tässä on hyvä keino tehdä hopeasepän töitä ilman pitkää koulutusta ja metallipajaa.

Sitten sormuksen aiheeseen. Olen teinistä lähtien halunnut scarab:n eli suomeksi no, sittisontiasta kuvaavan rintarossin. Tällä tietysti on hieman juhlallisempikin selitys, eli tämä kiinnostus juontaa juurensa muinainen Egypti -innostuksesta. Tuolloin tätä koppakuoriaista pidettiin auringon jumalana ja se edusti egyptiläisille ikuista elämää. Ja onhan ne aika hienoaja pörriäisiä muutenkin :). Tämä olisi kiva vielä emaloida, mutta taidan tehdä sen vasta rintarossille, tuo on kivan näköinen ihan hopeisenakin. Silminä zirkoniat.



Yllättävän aikaavievää oli tämän massan muotoilu, tämän hopeasormuksen (ja riipuksen, jota en näytä ;) tekemiseen meni reilut 6 tuntia. Lisää tietoa hopeasavesta ja sen työstämisestä: www.hopeasavi.fi. Tätä puuhastellessa kyllä meni sunnuntai vikkelään ja tulos oli jo kotimatkalla sormessa nähtävillä :).

Ametistikorvakorut Ninalle = eka tilaustyö :)

Noniin, vihdoin oli aikaa vähän askarrella-paskarrella. Tein ametistisiruista ja metallilangasta taivuttelemalla hopeakorvispohjiin Ninan pyynnön mukaiset riipukkeet. Niistä tuli aikas makeat, kiitos vain Ninnulle hienosta designista. Aiemmin en oikein noihin siruihin ole lämmennyt, mutta nyt niitä varmaan pitää ostaa lisää! Eikä olekaan vasta kuin noin tonni erilaisia kiviä kotona odottamassa, että vuorokauteen ilmaantuu 24 lisätuntia, joina ei nukuta ;).

Toiset riippuvat on tehty sydänhopeaketjusta, violeteista swarowski-kristalleista hopeakorvakorupohjiin. Sekä ketju että pallukka heijastelevat tosi kauniisti valossa.

Rannekoruja särmikkäistä helmistä, lasinalunen putkihelmistä

Eilen taas kävivät minikangaspuut kiivaasti. Syntyi ensimmäinen putkihelmistä tehty lasinalunen ja ah-niin-kiiltävä rannekoru. Rannekoruun aion laittaa läpinäkyvän tappilukon. Lasinalusessa meni yllättävän kauan, sillä vaikka helmet ovat pitkiä, ne ovat kapeita alusen leveyssuunnassa. Lasinalusia varten ostin 5 tuuman neuloja, minikangaspuilla tehdessä neulan on oltava vähintään yhtä leveä kuin tehtävä työ.

Messusaalistaaa

Lahden kivimessut siis olivat helmihullulle aika hekumalliset. Tässä saalista: turkoosista tehtyjä pieniä välihelmiä, olisiko valkoista onyxia nuo helmet, tummanvihreää malakiittia entisten seuraksi sekä turkoosiksi värjättyjä kiviperhosia. Muutaman hopealukon löysin myös ja erilaisia riipuksia. Hiottavan kivenkin ostin upeiden neonvärien takia, eipä jäänyt mieleen tuo nimi. Joukossa vielä isohkoja turkooseja lasihelmiä ja muovisia turkooseja helmiä parissa koossa. Ja pikkuisia turkooseja (kyllä, se on nyt in :) siemenhelmiä.



Tässä sitten ensimmäinen näistä tehty koru. Laitoin siihen hopeisen pallolukon, joka onkin tosi kivannäköinen. Näitä täytyy hankkia lisää!

Kivi- ja helmimessujen antia: minikangaspuut

Vuosittaiset kivimessut pidettiin Lahdessa ja tällä kertaa mukana oli ensimmäistä kertaa myös helmiin erikoistuneita näytteilleasettajia. Löysin ilokseni tältä sektorilta "minikangaspuut", joilla saa suht nopeasti kudottua hyvin tasaista jälkeä. Kuvassa ensimmäinen rannekorun aihio. Tehty isommista siemenhelmistä, langat on suurimmaksi osaksi jo päätelty korun sisään. Nyt puuttuu enää kiinnitys.



Täytyypä laittaa muustakin messusaaliista kuvia.

Vihreä-sininen kaulakoru ja rannekoru

Löysin näitä uskomattoman kauniita kiviä ja sain yhdestä nauhasta tehtyä juuri ja juuri sekä ranne- että kaulakorun. Kiven väri ei kännykuvassa pääse oikeuksiinsa, mutta siinä on erivärisiä vihreitä ja sinisiä sävyjä. Kivien malli on hyvä ja koko todella näyttävä.

Juhlava punainen kivikaulakoru

Hauskasti raidallisesta, punaisesta kivestä tehty kaksirivinen kaulakoru, joka asettuu kaulalle niin, että molempien rivien kivet ovat kohdakkain. Oli aika aikaavievä tehdä, mutta juhlava! Asettelin kivet tummuusjärjestyksessä ja lopputulos on siksi rauhallinen. Ilman sävyerottelua kivet näyttivät rinnakkain sekavilta ja liian erivärisiltä.

Lyhyitä helminauhoja

Kaksi serkkuani tahtoivat kaulakorut. Syntyi musta ja violetti versio. Tuo mustan lisäriipus on aika hirveä, mutta onneksi sen saa korusta irti. Idea oli hyvä, täytyy jalostaa...



Näistä kolmesta eniten kuitenkin pidän Äitilleni tekemästä vihreästä kaulakorusta. Se on painava ja tuntuu kädessä todella laadukkaalta ja takana roikkuva riipus yksinkertaisen näyttävä. Värimaailmakin on tällaisen kaappijeesus-viherpipertäjän mieleen :).

Avainkortin pidike lasi- ja siemenhelmistä

Näitäpä on kiva ja helppo tehdä. Ovat hyödyllisiä ja saavat toimistoilmettä hivenen persoonallisemmaksi.

Rannekoru hakaneuloista ja siemenhelmistä

Tässäpä siskolleni tehty rannekoru. Kuvasta kiitos kuuluu Henrille :). Koruun laitetut hakaneulat kannattaa sulkea, muuten tulee pistelyjä jossain vaiheessa ja helmet voivat lähteä karkuteille. Koru on tehty kuminauhaan. Tästä seuraavaan versioon lisäsin magneettilukot, jotka tekevät korusta hieman kestävämmän. Kuminauha kun ei loputtomiin jaksa noiden hakaneulojen siihen pureutumista.

Helmilipas ja avainkorttipidike

Tässä mustista helmistä tehty vaijeriavaimenperä. Laitoin molempiin päihin vielä linkit, jotka antavat periksi jos koru jää jonnekin kiinni. Korupakissa helmet pysyvät järjestyksessä (ainakin niin kauan kun se täyttyy...:)

Ensimmäiset korut

Ensimmäinen tekemäni koru on valkoisesta kivestä. Kiviä erottelee pienet hopeavälihelmet. Vaijeri on 21-kertaista päällystettyä metallivaijeria ja lukko hopeaa.




Tässäkin lukko hopeaa, väri on hennon mintunvihreää kiveä.